Riimilä

Päiväkirja

19.07.2019, Varaslähtö Norrgårdin työhevoskurssille

Otin varaslähdön työhevoskurssille ja saavuin tammojen kanssa Norgårdiin jo torstaina. Omistajapariskunta oli luvannut auttaa minua tottumaan Assia ja Armia parityöskentelyyn ohjasajon merkeissä. Eipä siinä, purettiin yhteistuumin hevoset ja tavarat autosta, käytiin hörppäämässä kahvit (samalla saivat tammat karsinoissa juoda ja hieman oikoa jalkojaan) ja alettiin hommiin. Valjastettiin tammat ulkona hoitopuomilla, josta sitten aluksi peräkkäin (minä Assin ohjaksissa ja Tyyne Armin) lähdimme kiertämään tallin alueella, jotta tammat saavat tottua paikkaan. Pian Olli tulikin tien reunalle huutelemaan "Hyvältä hevoset näyttää ja aika rentojakin ne jo on, ohjatkaa vain vierekkäin". Sanoista tekoihin ja niin ne tammat kiltisti kävelivät vierekkäin, mitä nyt Assi luimisteli kovasti Armille, mutta jatkoi kuitenkin mukisematta matkaansa. Tyynelle siinä hiljaa sanoin "Assi on käyttäytynyt liiankin vieraskoreasti, että kyllä se jossain vaiheessa näyttää luonteensa". Tyyne hieman tyynnytteli "Ei kannata etukäteen maalata piruja seinille, tiedä vaikka se olisi koko viikonlopun oikea mallioppilas".

Aika pian kävimme vaihtamassa pariohjat ja käppäilin itsekseni tammojen kanssa pihamaata ympäri, tehden niiden kanssa pysähdyksiä, peruutuksia ja tiukkoja käännöksiä. Kun ohjasin tammani hoitopuomille tuli Olli sanomaan, että voi huolehtia tammat ja minä voin mennä Tyynen luo tallitupaan juttelemaan ja samalla haukkaamaan hieman iltapalaa. Hieman olin skeptinen, mutta Olli monta kertaa sanoi, että mene vain kyllä minä pärjään. Tiesin hänen kyllä pärjäävän, mutta mietin tuota suurta tähän asti liian hyvin käyttäytynyttä tammaa. Tovi siinä kerettiin jutustella, kun pihalta alkoi kuulua kiroilua. Kurkkasimme ikkunasta ulos ja purskahdimme nauruun. Olli roikkui Assin narussa ja yritti kaikin keinoin saada tamman pysähtymään (joka muuten käveli vain hyvin rauhallisesti, mutta super päättäväisesti haluamaansa suuntaan). Ei naurustamme ollut tulla loppua kun Olli kaiken kukkuraksi kompuroi ja lensi istualleen, eikä vielä silloinkaan irrottanut tamman riimunnarusta otettaan. Päätimme mennä Ollia auttamaan, mutta ei hän apuamme halunnut, sanoi että saa kyllä perkules sentään yhden hevosen haluamaansa tarhaan. Vein Ollille kuitenkin porkkanapussin, sillä muuten se olisi koko yön saanut Assin kanssa kävellä pihaa ympäri. Istahdimme Tyynen kanssa tallin edustalle katselemaan tahtojen taistelua, jota kesti vielä pari kymmentä minuuttia, ja melkein yhtä monen porkkanapalan verran. Illan päälle vielä ruokin Assin ja Armin, jonka jälkeen lähdin heti yöpuulle keräämään voimia seuraavaan päivään.

20.07.2019, Vetopäivä (Työhevoskurssin ensimmäinen päivä)

Muiden kurssilaisten saapuessa paikalle nautin aamukahvistani tallin pihalla kävellen ja päivän kulkua miettien. Ajattelin tämän päivän olevan meille se huomista helpompi, ja arvaukseni osuikin oikeaan. Valjastus sujui ongelmitta (Tyynen avustuksella), kuten isojen kärryjen perään laitto ja liikkeelle lähtökin. Molemmat tammat lähtivät rauhassa kulkemaan peltoa kohti, mitä nyt Assilla piti aina muutaman askeleen välein mulkoilla Armille. Hevosten suhtautuivat hyvin parityöskentelyyn, joten heiniä alettiin lastata kyytiin. Assi seisoi nuokkuen paikallaan, mutta Armi oli hieman levottoman oloinen, joten yksi ystävällinen kurssilainen tuli sitä rauhoittelemaan. Kun Tyyne ja Olli olivat sitä mieltä, että lastia on tarpeeksi, lähdimme kohti heinien kuivatus tiloja. Olin hyvin iloisena suurten tammojeni ohjaksissa, sillä ne olivat käyttäytyneet hienosti.

Päivä oli pitkä, hikinen ja hyvin mielenkiintoinen, joten oli kiva päästä illalla rantasaunalle rentoutumaan hyvän ruoan, juoman ja seuran pariin. Keskustelumme pyöri lähinnä viikonlopun aiheessa eli työhevosissa. Tarjosin Assi tammaa jalostukseen, joten saa nähdä tarttuiko kukaan syöttiin. Olihan minulla onneksi jälkeläisnäyttönä hieno Armi mukanaan, ja Assi oli käyttäytynyt koko päivän hyvin. Hymyssä suin sain mennä yön tullessa nukkumaan.

21.07.2019, Niittopäivä, tai sitten ei (Työhevoskurssin toinen päivä)

Aamu alkoi aurinkoisena, niin sään kuin mielenkin puolesta. Tänään oli luvassa heinän niittoa, ja uskoin senkin sujuvan oikein hyvin. Miten väärässä voikaan ihminen olla (ainakin osittain)? Molemmat tammat söivät aamulla hyvin ruokansa ja olivat hyvin levollisen, mutta kuitenkin valppaan oloisia. Laittelin tammat taas kuntoon hoitopuomilla ulkona, jotta on helppo laittaa kahta yhtä aikaa. Tammat oli valjastettu ja oli meidän aika mennä pellolle odottamaan niittokonetta. Toisin päätti kuitenkin Assi, joka ei puomilta suostunut liikkumaan mihinkään. Ei sitten yhtään mihinkään. Tamma junttasi kaikki neljä valtavaa jalkaansa maahan eikä hievahtanutkaan. Ei auttanut pyytäminen, lahjominen tai pakottaminen. Assi oli päättänyt, että kiitti mulle riitti, ja kokemuksesta tiesin että niin se myös olisi. Tamma alkoi tympääntyessään näyttää jo siltä, että se syö seuraavan, joka sen lähelle uskaltautuu ja Armikin sen vieressä meinasi jo hätääntyä. Ei auttanut kun irrottaa tammat toisistaan ja purkaa Assilta varusteet. Oli se kyllä niin itsetietoisen näköinen kun talutin sen takaisin tarhaan. Armi hieman kummissaan jäi puomille odottelemaan. Tässä kohtaa mietin, että voi p*ska Armille ensimmäistä kertaa niittokone perään ja sen emä on sen juuri saanut hieman hermostuneeksi. Me kaikki halusimme nuorelle hevoselle ensimmäisestä niittokoneen vedosta hyvän, joten Tyyne ja Olli laittoivat äkkiä kuntoon yhden omista shire tammoistaan, joka on kokenut niittokoneen vetäjä, sekä hyvin muiden hevosten kanssa toimeen tuleva. Uusi kaksikko pääsi Ollin ohjastamana matkaan, ja kaikki vaikutti lupaavalta. Rauhallinen uusi kaveri sai Arminkin rauhoittumaan ja niittokonetta se veti kuin olisi sitä ennenkin tehnyt. Armi ei kertaakaan epäröinyt mitään, ja olinkin todella ylpeä siitä, toisin kuin sen emästä Assista, joka saisi kyllä muutaman porkkanan vähemmän iltaruokaansa kuin tyttärensä. Eikä siinä vielä kaikki, että Assi lintsasi työnteosta, se vielä päätti, että kotiin en halua. Sain tuota hemmetin jääräpäistä tammaa lastata muiden avustuksella kaksi tuntia. Hieno tyttärensä Armi käveli suorilta autoon.

00.00.0000 Tarinan otsikko

Donec auctor velit sit amet ex condimentum, sit amet rhoncus purus interdum.