Riimilä

Päiväkirja ja valmennukset

20.07.2018 Varsa-arviointi

No eihän se ihan niin hyvin mennyt kun alkuun ajattelin. Tammalla oli jokin ennen näkemätön herne nenässä, ja tietenkin ihan väärään aikaan. Käytöspisteet jäivät Vatulla harmittavan alas, sillä normaalisti se on oikein ihana tamma. Mutta eipä sitä oikein kummoisia voi odottaa, jos hevonen välillä jumittelee paikalleen, eikä halua liikkua mihinkään. Huiskii vain hännällään kun pyydät sitä liikkumaan. Pohjanoteeraus oli kouluohjelmamme, josta saimme vain 5 pistettä ja olimme viimeisiä. Kaikki tehtävät saimme esitettyä, mutta olihan se aivan kamalaa tappelua koko rata. Tyytyväinen olin kuitenkin Vatun saamiin suku- ja rakennepisteisiin, jotka onneksi nostivat koko pistepottiamme, jonka ansiosta saimme kuitenkin SV-II palkinnon, josta olen enemmän kuin tyytyväinen päivän kulun huomioon ottaen. Pitää tällaisen käytöksen jälkeen kyllä seurailla tammaa hieman tarkemmin, ja tarvittaessa kutsua eläinlääkäri sitä tutkimaan.

12.08.2018 Puolipäivävaellus Ristikalliossa

Tehtävänä oli antaa 15 adjektiivia, jotka laitetaan tarinaan tyhjälle paikalle annetussa järjestyksessä.
Adjektiivit on tekstissä kursivoituina.

Oli päättäväinen päivä kun saavuimme Vatun kanssa Ristikalliossa järjestettävälle puolipäivävaellukselle. Olin joutunut heräämään aikaisin, sillä matka meiltä tapahtumapaikalle oli pitkä ja minä vihasin aikaisia herätyksiä. Ristikallion kekseliäs omistaja oli jostain typerästä syystä päättänyt aloittaa vaelluksen jo kello yhdeksältä, aivan kuin myöhempikin ajankohta ei olisi riittänyt, olihan päivä kesäinen ja valoa riitti pitkälle iltaan. Ratsukseni valikoitu omista hevosistani Vattu, koska se oli kaunis ja tuntui siksi parhaimmalta valinnalta reissukaveriksi. Kello yhdeksältä koko hämmästynyt vaellusporukka oli valmis hevosineen ja saatoimme aloittaa vaelluksen. Lähdimme tallin pihalta tietä pitkin pitkässä letkassa. Paikkoja jonossa ei tarvinnut kauan hakea, ja kaikki osasivat pitää hienosti pidemmän välin edessä olevaan, eikä turhia nahinoita hevosten välillä syntynyt. Oli itse asiassa ihan kiva päästä vähän pidemmälle maastoreissulle. Vaellus kestäisi noin neljä tuntia, kahden tunnin jälkeen kuulema olisi pieni tauko jonkun lammen äärellä. Aivoni tuulettuivat kivasti pelottomista ajatuksista ja hevonenkin nautiskeli, kun taitoimme matkaa pienen hiljaisuuden vallitessa muuten niin äänekkäässä porukassa. Taitoimme matkaa suurimmaksi osaksi käynnissä, sillä päivä oli kuuma. Mahtui matkan varrelle toki muutama laukkapätkäkin hiekkatiellä, joka kuulema vei Duánin mailla sijaitsevalle raviradalle. Harmiksemme emme käyneet siellä pyörähtämässä. Olisi ollut kiva päästä laukkaamaan oikein kunnolla. Paarmat kiusasivat Vattua ja taitoinkin eräästä koivusta pienen oksan pätkän, jolla saatoin hätistellä paarmoja pois sen kimpusta. Matka sujui varsin leppoisissa tunnelmissa, lukuun ottamatta sitä vauhdikasta hetkeä kun Vattu sai pienen kiukku kohtauksen paarmojen takia ja ilmeisesti ajatteli, että edessä olevan hevosen hassuttelevasta takamuksesta puraiseminen saattaisi kivasti rauhoittaa mieltä. Väärässä oli, kun se meinasi itse saada kaviosta. Jatkossa pidin huolen, että väli edellä menevään olisi hieman pidempi kuin mitä se nyt oli. Olimme vaeltaneet noin kaksi tuntia pitkin poikin nokkelaa metsää ja metsäteitä, kun saavuimme pienelle lammelle. Sidoimme hevosemme puuhun kiinni ja satulalaukuista kaivoimme itse kukin mukaan ottamamme eväät. Reibili sytytti nuotion, jossa sitä tarvitsevat saattoivat lämmittää ruokansa. Minulla oli mukana lumoava ruisleipä ja mehua. Vatulle olin pakannut mukaan eloisaa heinää ja vettä. Osa ratsastajista kävi pulahtamassa lempeässä lammessa, osa raahaten myös hevosensa mukaan kahlaamaan. Minäkin päätin käydä pulahtamassa ja kokeilla, innostuisiko Vattu touhusta myös. Aluksi sitä vähän jännitti mennä veteen, mutta pienen rohkaisun jälkeen se uskaltautui myös kokeilemaan. Kauaa se ei kuitenkaan viihtynyt vaan halusi jo pian takaisin syömään omia eväitään, eli heiniään, jotka olin varannut sille mukaan. Kun kaikki olivat saaneet pulikoitua tarpeeksi, reibili ilmoitti että oli aika kääntyä takaisin. Osa näytti olevan hieman pahoillaan kun kiva reissu päättyisi pian ja he utelivatkin kovin, milloin seuraava vaellus järjestettäisiin. Matka takaisin tallille kesti pari tuntia ja perillä porukka olikin jo aivan poikki. Huolsin hevoseni pois salamyhkäisen tallin käytävällä, jossa meinasi ajoittain olla pientä ruuhkaa, kun muutkin osallistujat olivat tulleet siihen tulokseen, että hevonen olisi kivempi hoitaa tallin käytävällä. Homma hoitui kuitenkin sujuvasti ja isommilta haavereilta vältyttiin vaikka ajoittain ahdasta olikin. Vattu ei kuitenkaan tuntunut olevan kovin tyytyväinen siitä, että ei saanut jakamatonta huomiotani, koska keskityin välillä enemmän juttelemaan toisten osallistujien kanssa. Siksi touhuni oli vähän hidasta ja Vattu alkoi näyttää jo todella kärsimättömältä seistessään turhanpanttina käytävällä. Vihdoin ja viimein pääsin pois tallista ja lastasin hevosen kuljetuskoppiin, jotta saatoin aloittaa matkan takaisin haastavaan kotiin. Vattu näytti varsin tyytyväiseltä päästessään takaisin omaan lahjakkaaseen karsinaansa, ja pois vieraasta tallista. Se jäikin tyytäisenä syömään iltaruokiaan, kun rapsuttelin sitä hetken aikaa karsinassa, ennen kuin lähdin kohti kotia ja omaa iloista sänkyä.

17.09.2018 Maastakäsin työskentelyä Ristikalliossa

Tehtävänä oli antaa 20 adjektiivia, jotka laitetaan tarinaan tyhjälle paikalle annetussa järjestyksessä.
Adjektiivit on tekstissä kursivoituina.

Olin huomannut hienosta lehdestä ilmoituksen, jossa mainostettiin erilaisessa Ristikalliossa pidettävää tapahtumaa, jonka teemana olisi maastakäsin työskentely hevosen kanssa. Tartuin epämukavaan puhelimeen ja ilmoitin itseni sekä märän hevoseni Vatun mukaan. Vattu oli käyttäynyt viimeaikoina sillä tavalla huonosti, että ajattelin kurssin olevan meille hyödyksi. En tiedä mitä sen hauskassa päässä on liikkunut viime aikoina, mutta ehkä saisimme jälleen yhteistyömme pelaamaan kurssin oppien avulla. Aamulla kello kahdeksan pakkasin hevosen rikkinäiseen kuljetuskoppiin ja otin autollani suunnan kohti Ristikalliota. Paikan päällä meitä vastassa olikin reibili, Ristikallion pieni omistaja. Hän toivotti meidät tervetulleeksi ja ohjeisti viemään hevoseni mahdottomaan karsinaan siksi aikaa, että muutkin saapuisivat. Lopulta loputkin ilmoittautuneista saapuivat paikalle. Reibili opasti meidät kentälle jonka pohja oli sateiden jäljiltä kauniissa kunnossa. Kastelin kenkäni astuttuani heti ensimmäiseen lätäkköön ja hevonenkin otti ilon irti kuraisesta kentästä ja kävi piehtaroimaan. Juuri tälläisiä aivoituksia se nykyään sai, eikä välittänyt komennoistani yhtään mitään. Ensimmäisenä harjoiteltiin helppoa perusasiaa, eli taluttamista. Huomasin omaa vuoroani odotellessa, että toisten hevoset käyttäytyivät vielä huonommin kuin omani. Eräskin ketterä hevonen lähti kuin naton ohjus heti kun reibili sanoi että saa alkaa kävelemään, kun se bongasi kentän laidalla vielä vihreää, jota oli aivan pakko päästä syömään. Lopulta oli oma vuoroni. Arvelin että minä ja helppo hevoseni kyllä osataan tämä ja näytetään kaikille. Vielä mitä. Vattu oli todella yllättävä ja ei ensiksi suostunut lähtemään liikkeelle ollenkaan. Sitten se jälleen kävi hieman piehtaroimaan ja oli nyt jo todella ahkeran kuran peitossa. Sitten kun lopulta päästiin liikkeelle, se käveli reippaammin kuin koskaan oli kotonakaan viitsinyt kävellä ja itse vain vaivoin pysyin perässä. Kun kaikki taitavat ryhmäläiset olivat tehneet talutusharjoituksen vuorollaan ja saaneet leikkisät hevosensa kuuntelemaan taluttajaansa, harjoiteltiin vähän paikallaan oloa ja peruuttamista. Me loistettiin paikoillaan olo harjoituksessa täydellisesti. Mielenkiintoinen hevoseni kun käyttää hyväkseen kaiken sen ajan jolloin ei tarvitse tehdä mitään, joten paikallaan olo ei ollut sille mikään ongelma. Lopulta onnekas päivä oli kääntynyt jo iltapäivän puolelle ja kurssi olisi ohi. Kävin pesemässä reippaan hevoseni Ristikallion oritallin siistissä pesukarsinassa ja lastasin sitten Vatun kuljetuskoppiin, jotta matka kohti ainutlaatuista kotia saattoi alkaa.

20.02.2019 Kouluvalmennus, valmentajana reibili

Maikki ja Vattu olivatkin minulle jo tuttu näky, sillä he olivat aiemminkin piipahtaneet Ristikalliossa pidetyissä tapahtumissa. Tällä kertaa he olivat saapuneet kouluvalmennukseen. Alkuverryttelyjen aikaan teetin paljon siirtymisiä ja pian huomasinkin, ettei se ollut lainkaan turha tehtävä. Vattu hieman sähelsi omiaan, eikä käynnistä raviin siirtymiset sujuneet alkuun lainkaan, se vain kiihdytti vauhtiaan käynnissä, mutta ei suostunut ravaamaan. Huutelin kentän keskeltä ohjeita, että Maikki antaisi Vatulle selvemmät ja napakammat pohjeavut ja kiinnittäisi huomiota myös siihen, ettei jää ohjiin roikkumaan ravia nostaessaan ja mieluummin nojaisi yläkropallaan hieman liikaa eteenpäin kuin taaksepäin. Pian Vattu suorittikin jo paljon paremmin, se alkoi olla mukavasti avuilla ja kuunteli ratsastajaansa paremmin kuin aiemmin.

Tämän jälkeen otettiin hieman askelen pidennyksiä, pysähdys ja peruutusharjoituksia. Maikki ja Vattu suorittivat koko ajan paremmin, mitä pidemmälle valmennus eteni. Aluksi askelen pidennykset tuottivat vähän vaikeuksia, mutta muutaman yrityksen jälkeen nekin sujuivat hyvin. Tämän jälkeen teetätin ratsukolla vielä voltteja ja kolmikaarista kiemurauraa, käynnissä ja ravissa. Käyntitehtävä sujui oikein hienosti, mutta ravissa tempo hieman kärsi. Kehotin kiinnittämään treeneissä huomiota tähän, ja teetätin vielä kolmikaarista kiemurauraa ravissa sen verran, että tempo alkoi säilyä koko tehtävän ajan hieman paremmin. Tamma alkoi olla valmennuksen päätteeksi jo hieman hikinen, vaikka ulkona olikin vähän pakkaslukemia. Ohjeistin Maikille, että maastoon voisi mennä tekemään loppukäynnit, ja ennen kuin ratsukko lähti kohti maastoreittejä, kävin taputtamassa tammaa kaulalle kiitokseksi hyvästä suorituksesta.

23.10.2019 Muistojen havinaa

Löysin kirjoituksen millainen Vattu tammamme oli 4-vuotiaana.

Kuurtolan Ruusuvatukka eli tutummin Vattu on tallimme hieno 4-vuotias suomineito. Se on jo pienestä pitäen ollut luonteeltaan hyvin lupsakka kaveri. Vattu on sellainen "kaikki käy" tyyppi, ja sen kanssa onkin ollut aina ilo työskennellä.

Hoidettaessa Vattu on kiltti, rauhallinen, ja hyvin seurallinen tamma. Vaikka se on vielä nuori, on siihen aina voinut täysillä luottaa kaikissa tilanteissa, kun sitä käsittelee. Vattu tykkää kovasti olla hoidettava ja se ottaa aina ilolla vastaan kaikki rapsuttelijat. Harjailla sitä saa mistä vain, milloin vain ja kuka vain. Vattua ei todellakaan tarvitse sitoa kiinni hoitamisen ajaksi, vaan se seisoo kiltisti lähes paikallaan, harjaili sitä sitten karsinassa, tarhassa tai laitumella. Kaviot tamma antaa puhdistaa hyvin, ja se nostaakin jalkansa aina pyynnöstä. Vatusta on tullut kengittäjämme suosikki, ja hän kovasti olisi tammaa ostamassakin, jos se vain myynnissä olisi. Ja koska kaikki on niin helppoa, ei varusteidenkaan laittaminen tuota mitään ongelmia, oli sitten kyse ajo- tai ratsastusvarusteista. Talutettaessa Vattu kulkee lähes poikkeuksetta rauhassa vierellä, ellei sitten oikein mehevä ruohotupsu satu kohdalle, joka tamman on pakko napata suuhunsa.

Vattu on pari vuotiaana opetettu ajolle, ja sen jälkeen sillä onkin ajettu lähes säännöllisesti. Kesäisin se on saanut viettää laidunlomaa, ja kun ratsun juttuja on alettu myös opetella, ovat ajokerrat luonnollisesti vähentyneet. Vähintään kerran viikossa sillä on pyritty ajamaan, ja mielellään tamma kärryjen edessä hölkkäileekin. Vatun kanssa on tarkoitus myös jossain vaiheessa seurata sen isän kavionjälkiä, ja osallistua työhevoskilpailuihin, mutta nyt alkuun sen kanssa on tarkoitus keskittyä lähinnä ratsunjuttuihin. Ensimmäisen kerran se sai satulan selkäänsä 3-vuotiaana, eikä ollut moksiskaan, sillä olihan sillä ollut jo valjaat selässään. Vatun ratsukoulutus on hoidettu tallinporukan kanssa itsekseen. Tamma kulkee kivasti kaikissa kolmessa askellajissa, ja se suorittaa mukavasti myös pieniä tehtäviä. Kuten voltteja ja pohkeenväistöjä, joissa se alkaa jo kivasti kulkea hyvässä tasapainossa, ja tempokin pysyy kohdillaan. Loivallakiemuralla laukan ylläpitäminen tuottaa vielä välillä haasteita, mutta kokoajan tamma kehittyy. Askellajien sisällä tammalta löytyy jo ihan kivasti eri vaiheita, etenkin lisäämään Vattu lähtee mielellään. Kootummaksi tamman ratsastaminen tarvitsee vielä paljon treeniä, mutta välillä tulee kivoja pieniä pätkiä. Itse siirtymiset askellajista toiseen, tai askellajin sisällä ovat välillä melkoista räpeltämistä. Suunta on kuitenkin kokoajan oikea, eli kehitystä tapahtuu hiljakseen kokoajan. Esteitä Vatun kanssa on hypätty vasta vähäsen, ja niissäkin on pysytty varsin maltillisissa korkeuksissa. Tamma hyppää mielellään, vaikka tekniikka sillä ei parhaimmasta päästä olekaan. Irtohypytetty tammaa on myös jonkin verran. Maastoilu on ehdottomasti tällä hetkellä Vatun lempipuuhaa, ja vielä paremmaksi mieli muuttuu, jos se pääsee hieman kahlailemaan tai uimaan. Tamman kanssa voi huolettaa laukata niin kovaa kuin kavioista lähtee, sillä se hidastaa kyllä heti, kun vain pyydetään. Vattu on aina ollut varma, eikä vielä sen lyhyen iän aikana ole tullut pelottavia asioita vastaan. Rauhassa se ohittaa mm. kaiken kokoiset autot ja hurjasti pörräävät mopot. Vattu on ehdottomasti tallin luotettavin kaveri, ja se onkin hieno saavutus näin nuorelta tammalta.

Ulkopuolisissa tapahtumissa ei tamman kanssa ole vielä käyty, mutta uskon sen käyttäytyvät hienosti paikassa, kuin paikassa. Pikkuhiljaa olisi tarkoitus alkaa tamman kanssa kisailemaan koulu- ja esteratsastuksen parissa. Näyttelyissä olisi myös tarkoitus tamman kanssa kiertää, ja toiveena tietenkin kantakirjaus.